Rotuesittely

Rodun kuvaus ja historiaa

Koiran koko lihaksikas vartalo näyttää olevan täynnä räjähtävää voimaa, jota on vaikea hillitä ja se on koko ajan valmiina toimintaan. Se on impulsiivinen, kiihkeä ja reaktioissaan nopea, jopa malttamaton. Silmät ovat säkenöivät ja katse on tulisesti puhutteleva. Sen sopusuhtainen olemus ja ylväs pään asento ilmentävät hienostunutta voimaa. Koira vakuuttaa katsojan pelottomuudesta ja valmiudesta toimintaan. Se on paimen- ja vartiokoira, joka puolustaa tarvittaessa isäntäänsä epäröimättä, peräänantamattomasti ja kiihkeästi. Se on belgianpaimenkoira.

Belgianpaimenkoiran groenendael-muunnos.

Historia

Belgianpaimenkoira juontaa alkunsa vanhoista paikallisista maalaiskoirista. Vielä viime vuosisadan lopulla lampaiden hoito oli huomattava elinkeino Belgiassa. Lammaslaumoista vastasivat paimenkoirat, joiden arvo luonnollisesti punnittiin paimennus- ym. käyttöominaisuuksien perusteella. Alkuperäinen belgianpaimenkoira oli n. 50-55-cm korkea, vähäruokainen, aktiivinen paimentaja. Se liikehti alinomaa lauman ympärillä sulavasti kulkien. Se näytti väsymättömältä ja sen älykäs katse oli aina varuillaan. Se oli uskollinen isännälleen, mutta epäluuloinen vieraita kohtaan ja aina valmis puolustamaan laumaansa. Se saattoi tarpeen tulle hyökätä tulisesti ja hellittömättömästi.

Ulkonaisilta rotumerkeiltään 1800-luvun lopun belgianpaimenkoira oli verraten epäyhtenäinen. Karvan laatu ja väri vaihtelivat suuresti: oli pitkä- ja lyhytkarvaisia, karkeakarvaisia, kellertäviä kellanruskeita, harmaita, mustia ja laikukkaitakin. Korvat olivat pienet ja kolmiomaiset, yleensä pystyt. Sulava vartalo oli melko lyhyt. Tuuhea häntä oli usein päästä koukussa ja joskus paimenet typistivät sitä.

Belgianpaimenkoirarodun nykyisten neljän muunnoksen kehittyminen alkuperäisistä Belgian alueen lammaskoirista ei suinkaan ole ollut suoraviivaista. osittain rotumuunnosten välistä rajanvetoa käydään vielä tänä päivänäkin. Belgianpaimenkoirahan poikkeaa useimmista muista roduista siinä suhteessa, että yksi ainoa rotutyyppi sulkee piiriinsä neljä eri muunnosta.

1800-luvun lopulla Cureghemin eläinlääketieteellisen koulun professori Reul ryhtyi tieteellisesti tutkimaan ja kehittämään rotua. Hän määritteli rodun tavoiteltavat perusominaisuudet ja pyrki niiden perusteella valitsemaan jalostusyksilöitä. Hän levitti tietoa siitä, miten toivotut perusominaisuudet saataisiin pysyviksi. Vuonna 1891 rotu jaettiin kolmeen muunnokseen: karkea- lyhyt- ja pitkäkarvaiseen. Värillä ei tässä vaiheessa ollut väliä, mutta seuraavana vuonna professori Reul suositteli että jalostuksessa keskityttäisiin mustaan pitkäkarvaiseen, ruskeaan lyhytkarvaiseen ja tuhkanharmaaseen karkeakarvaiseen. Professori Reulin suositukset eivät suinkaan heti johtaneet tulokseen, vaan vuosisadan vaihtuessa Belgiassa toimi kymmenkunta eri rotumuunnosten yhdistystä. Lukuisat eri rotumuunnokset vaikeuttivat niiden täsmällistä nimittämistä. Ensimmäiseen maailmansotaan mennessä oli kuitenkin virallisesti hyväksyttyjen muunnosten lukumäärä karsiutunut neljään.

Lisää tietoa belgianpaimenkoirien historiasta voit lukea (englanniksi ja ranskaksi)
Belgian Dogs & Malinois Worldwide -sivustolta.

Rotumääritelmä

Rotumääritelmä on karvan laatua ja väriä lukuunottamatta kaikilla muunnoksilla yhtäläinen. Toivottu säkäkorkeus on uroksella 62 cm, nartulla 58 cm, joista saa poiketa 2cm alle ja 4 cm yli. Uroksen tulee olla neliömäinen, narttu saa olla hieman korkeuttaan pidempi. Tyypillistä belgianpaimenkoiran ulkonäölle on sulavalinjainen kaula ja hienostunut korke pään asento. Pää on suippo, pitkähkö - ei liiotellut pitkä, hyvin meislautunut ja kuiva. Kallo ja kuono ovat kutakuinkin saman pituiset. Kuono-osa saattaa kuitenkin olla hieman kalloa pidempi, mikä antaa viimeistellyn kokonaisvaikutelman. Kirsu on aina musta karvan väristä riippumatta. Kita avautuu suureksi ja huulet ovat ohuet, tiiviit ja voimakkaasti pigmentoituneet. Silmät ovat mantelinmuotoiset, mieluiten tummat. Katse on älykäs ja tutkiva.

Kaikilla rotumuunnoksilla on tiheän peitinkarvan alla runsas, villava aluskarva. Karvapeite tarjoaa erinomaisen suojan niin pakkasella kuin sateessakin. Pitkäkarvaisten muunnosten peitinkarvan pituus on suunnilleen collien ja lyhytkarvaisen koiran väliltä. Kaulassa ja eturinnassa on etenkin uroksilla tuuhea, röyhelömäinen kaulus ja reisien takasivuja reunustavat runsaskarvaiset housut.

 

Tervuerenuros

Seuraava sivu: muunnokset