Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Perinnölliset sairaudet

Belgianpaimenkoirat lukeutuvat ehdottomasti ns. terveisiin rotuihin. Sairausprosentit ovat erittäin alhaiset kaikkien perinnöllisten sairauksien osalta ja rotu on myös yleisrakenteeltaan terve. Terve koira on ollut belgianpaimenkoiraharrastajille kunnia-asia, eikä sairauksien vastustaminen ole ollut kovin vaikeaa, koska jalostusmateriaalia on löytynyt runsaasti terveistäkin koirista. Belgianpaimenkoirat liitettiin PEVISA-ohjelmaan (perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustusohjelma) vuoden 1995 alusta.

Belgianpaimenkoirien PEVISA-ehdot:


Pentujen vanhemmilla tulee olla ennen astutusta annettu lonkkakuvauslausunto ja kyynärkuvauslausunto sekä astutushetkellä voimassa oleva silmätarkastuslausunto. Silmätarkastuslausunto on voimassa 24 kk. Rekisteröinnin raja-arvona on lonkkaniveldysplasian aste B. Koiran jälkeläisiä ei rekisteröidä, jos sillä on todettu perinnöllinen katarakta, PRA, geograafinen RD, totaali-RD, perinnöllinen keratiitti tai plasmooma. Jos koiralla on todettu multifokaalinen RD, on se paritettava RD:n suhteen terveen koiran kanssa. Jos koiralla on todettu muu katarakta, se on paritettava kataraktan suhteen terveen koiran kanssa. Ulkomaalaiselta urokselta rekisteröidään yksi pentue ilman virallista lonkkakuvaustulosta. Seuraavan pentueen rekisteröimiseksi lonkkakuvaustulos vaaditaan. On kuitenkin huomattava, että mikäli astutus tapahtuu Suomessa, tulee koiran täyttää PEVISA-vaatimukset. Ohjelma on voimassa 1.1.2015−31.12.2019.

Lonkkaniveldysplasia (ts. lonkkavika)

Lonkkaniveldysplasia on tila, jossa reisiluun yläpää ei sovi tiiviisti lonkkamaljakkoon. Rasitus voi aiheuttaa jo lievästi sairaissa ja löysissä lonkkanivelissä kulumaa ja johtaa nivelrikon kehittymiseen ja näin haitata koiran normaalia elämää.

Vuosina 1996‒2000 rekisteröityjen groenendaeleiden lonkkaniveldysplasian esiintymistiheys oli 7 % (tutkittuja 54 %) ja vuosina 2001‒2005 rekisteröityjen 10 % (tutkittu 57 %). Vuosina 2006‒2010 rekisteröityjen kohdalla kuvattujen osuus on kasvanut (62 %) ja dysplasian esiintyvyys laskenut jälleen 7 %:iin. Pitkällä aikavälillä tarkasteltuna on groenendaeleiden terveystilanne lonkkaniveldysplasian suhteen pysynyt siis hyvänä.
(Lainaus groenendaelin jalostuksen tavoiteohjelmasta 2015, s. 48)

Vuosina 1996‒2000 rekisteröityjen malinois'iden lonkkaniveldysplasian esiintymistiheys oli 6 % (tutkittuja 58 %) ja vuosina 2001‒2005 rekisteröityjen 5 % (tutkittu 68 %). Vuosina 2006‒2010 rekisteröityjen kohdalla kuvattujen osuus on kasvanut 72 %:iin ja dysplasian esiintyvyys on 8 %. E-lonkkia ei malinois'illa ole 2000-luvulla tilastoitu lainkaan.
(Lainaus malinois’n jalostuksen tavoiteohjelmasta 2015,  s. 47)

Vuosina 1996‒2000 rekisteröityjen tervuereneiden lonkkaniveldysplasian esiintymistiheys oli 10 % (tutkittuja 48 %) ja vuosina 2001‒2005 rekisteröityjen 14 % (tutkittu 54 %). Vuosina 2006‒2010 rekisteröityjen kohdalla kuvattujen osuus on kasvanut 59 %:iin ja dysplasian esiintyvyys laskenut 7 %:iin. Lonkkaniveldysplasiatilannetta on siis saatu tervuereneiden kohdalla viimeisimmällä tarkastelujaksolla selvästi parannettua.
(Lainaus tervuerenin jalostuksen tavoiteohjelmasta 2015 , s. 48)

Vuosina 1998-2012 syntyneiden laekenois’iden lonkkaniveldysplasian esiintymistiheys oli 20 % (tutkittuja 52 %, 55 kpl).
(Laekenois’n jalostuksen tavoiteohjelma 2015, s. 32)

Kyynärnivelen kasvuhäiriöt

Kyynärnivelen kasvuhäiriö on yleisin isojen koirien etujalan ontumisen aiheuttaja. Yleensä kaikkien kyynärnivelen kasvuhäiriöiden seurauksena on ainakin hoitamattomana nivelrikko. Kyynärnivelen kasvuhäiriön taustalla on useita eri geenejä ja lisäksi siihen vaikuttavat ympäristötekijät.

Vuosina 1996‒2000 rekisteröityjen groenendaeleiden kyynärniveldysplasian esiintymistiheys oli 13 % (tutkittuja 43 %) ja vuosina 2001‒2005 rekisteröityjen 9 % (tutkittu 54 %). Vuosina 2006‒2010 rekisteröityjen kohdalla tutkittujen osuus on lisääntynyt 62 %:iin dysplasian esiintymistiheyden ollessa 10 %. 3-asteen muutoksia esiintyy vain yksittäistapauksina, joista osa on trauman aiheuttamia (jolloin lausunto on automaattisesti asteikon huonoin).
(Lainaus groenendaelin jalostuksen tavoiteohjelmasta 2015, s. 51)

Vuosina 1996‒2000 rekisteröityjen malinois'iden kyynärniveldysplasian esiintymistiheys oli 16 % (tutkittuja 47 %) ja vuosina 2001‒2005 rekisteröityjen 17 % (tutkittu 68 %). Vuosina 2006‒2010 rekisteröityjen kohdalla tutkittujen osuus on lisääntynyt 72 %:iin ja dysplasian esiintyvyys laskenut 9 %:iin.
(Lainaus malinois’n jalostuksen tavoiteohjelmasta 2015,  s. 50)

Vuosina 1996‒2000 rekisteröityjen tervuereneiden kyynärniveldysplasian esiintymistiheys oli 14 % (tutkittuja 35 %) ja vuosina 2001‒2005 rekisteröityjen 17 % (tutkittu 52 %). Vuosina 2006‒2010 rekisteröityjen kohdalla tutkittujen osuus on lisääntynyt 59 %:iin dysplasian esiintyvyyden ollessa 12 %.
(Lainaus tervuerenin jalostuksen tavoiteohjelmasta 2015 , s. 51)

Vuosina 1998-2012 syntyneiden laekenois’iden kyynärniveldysplasian esiintymistiheys oli 25 % (tutkittuja 52 %, 55 kpl ).
(Laekenois’n jalostuksen tavoiteohjelma 2015, s. 34)

Silmäsairaudet

Vuoden 2015 alusta belgianpaimenkoirien perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastaustamisohjelmaan ovat kuuluneet seuraavat silmäsairaudet: perinnöllinen harmaakaihi, PRA, geograafinen RD:tä, totaali RD, plasmooma ja pannus keratitis.

Perinnöllinen harmaakaihi samentaa silmän linssin osittain tai kokonaan. PRA eli etenevä verkkokalvon surkastuma tuhoaa silmän valoa aistivia soluja. RD tarkoittaa verkkokalvon synnynnäistä kehityshäiriötä ja se jaetaan kolmeen eri muotoon, joista geograafisessa RD:ssä verkkokalvo on väärin kehittynyt laajemmalla alueella, mikä voi vaikuttaa koiran näkökykyyn. Totaali RD:ssä verkkokalvo on kokonaan irtautunut ja silmä on täysin sokea. Plasmoomalla tarkoitetaan vilkkuluomen reunan paksuuntumista immuunivälitteisen tulehduksen seurauksena. Pannus keratitis eli krooninen pinnallinen sarveiskalvon tulehdus on autoimmuuniperäinen etenevä silmäsairaus ja se voi erityisesti hoitamattomana johtaa silmän sokeutumiseen.

Vuosina 2003-2012 rekisteröidyistä groenendaeleista, jotka oli silmäpeilattu vuoden 2013 loppuun mennessä,  2,6 %:lla todettiin perinnöllinen katarakta ja 0,9 %:lla pannus keratitis. Yhdellä groenendelilla todettiin plasmooma. Tutkittuja oli 44 % rekisteröinneistä.
(Groenendaelin jalostuksen tavoiteohjelma 2015, taulukko s. 57)

Vuosina 2003-2012 rekisteröidyistä malinois’ista, jotka oli silmäpeilattu vuoden 2013 loppuun mennessä,  3,1 %:lla todettiin perinnöllinen katarakta ja 0,7 %:lla pannus keratitis. Yhdellä malinois’lla todettiin plasmooma ja kahdella geograafinen RD. Tutkittuja oli 43 % rekisteröinneistä.
(Malinois’n jalostuksen tavoiteohjelma 2015, taulukko s. 57)

Vuosina 2003-2012 rekisteröidyistä tervuereneista, jotka oli silmäpeilattu vuoden 2013 loppuun mennessä,   4,7%:lla todettiin perinnöllinen katarakta ja 0,6 %:lla pannus keratitis. Yhdellä tervuerenilla todettiin plasmooma, samoin yhdellä geograafinen RD. Tutkittuja oli 46 % rekisteröinneistä.
(Tervuerenin jalostuksen tavoiteohjelma 2015, taulukko s. 57)

Vuosina 1998-2012 syntyneiden vuoden 2013 loppuun mennessä peilattujen laekenois’iden silmätutkimuksissa löytyi yksi pannus keratitis. Tutkittuja oli yhteensä 49 kpl.

Epilepsia

Epilepsia on toistuvia kohtauksia aiheuttava aivojen sähköisen toiminnan häiriö ja se on koiran yleisin neurologinen sairaus. Kohtauksien luonne vaihtelee, Bilgin Ismailin tutkimuksen (Belgianpaimenkoirat 4/13) mukaan belgianpaimenkoirien epilepsiakohtauksiin liittyy usein niskan ja raajojen jäykistymistä, kaatumista, lihasten nykimistä ja kuolaamista.

SBPKY:n vuonna 2002 tekemässä terveyskyselyssä epämääräisiä kohtauksia tai epilepsiaa raportoitiin 10‒15 %:lla groenendaeleista. Vuoden 2014 helmikuun puoliväliin mennessä yhdistyksen terveyskyselyyn vastanneista vuosina 2003‒2012 rekisteröidyistä groenendaeleista epilepsiaa tai epämääräisiä kohtauksia raportoitiin enää vain 5 %:lla.
(Lainaus groenendaelin jalostuksen tavoiteohjelmasta 2015 , s. 59)

SBPKY:n vuonna 2002 tekemässä terveyskyselyssä epämääräisiä kohtauksia tai epilepsiaa raportoitiin alle 5 %:lla malinois'ista. Vuoden 2014 maaliskuun alkuun mennessä yhdistyksen terveyskyselyyn vastanneista v. 2003‒2012 rekisteröidyistä malinois'ista epilepsiaa tai epämääräisiä kohtauksia raportoitiin 1 %:lla.
(Lainaus malinois’n jalostuksen tavoiteohjelmasta 2015 , s. 68)

SBPKY:n vuonna 2002 tekemässä terveyskyselyssä epämääräisiä kohtauksia tai epilepsiaa raportoitiin 5‒10 %:lla tervuereneista. Vuoden 2014 maaliskuun alkuun mennessä yhdistyksen terveyskyselyyn vastanneista v. 2003‒2012 rekisteröidyistä tervuereneista epilepsiaa tai epämääräisiä kohtauksia raportoitiin 5 %:lla
(Lainaus tervuerenin jalostuksen tavoiteohjelmasta 2015 , s. 59)

Suomalaisilla laekenois’lla ei ole raportoitu esiintyneen epilepsiaa tai epämääräisiä kohtauksia.

Kivesvika

Koirilla kivesviasta puhuttaessa tarkoitetaan 60 yleensä piilokiveksisyyttä, jolloin toinen tai molemmat kivekset ovat jääneet laskeutumatta kivespusseihin.

SBPKY teki kivesvian esiintyvyydestä kasvattajakyselyn vuonna 2004. Groenendaelmuunnoksessa kivesvian esiintyvyysprosentti nousi suurimmaksi ollen 17,9 %. Kyselyssä ilmoitettiin yhteensä 419 groenendaelurosta, joista 75 oli kivesvikaisia. (JTO 2010) Vuoden 2014 helmikuun puoliväliin mennessä saatujen terveyskyselyvastausten perusteella kivesvian esiintyvyys v. 2003‒2012 rekisteröidyissä groenendaeleissa on 17 %.
(Lainaus groenendaelin jalostuksen tavoiteohjelmasta 2015 , s. 60)

Vuonna 2014 tehdyn kasvattajakyselyn mukaan malinoismuunnoksessa kivesvian esiintyvyysprosentti oli 6,9 %. Kyselyssä ilmoitettiin yhteensä 72 urosta, joista viisi oli kivesvikaisia. (JTO 2010) Vuoden 2014 maaliskuun alkuun mennessä saatujen terveyskyselyvastausten perusteella kivesvian esiintyvyys v. 2003‒2012 rekisteröidyissä malinois'issa on 2 %.
(Malinois’n jalostuksen tavoiteohjelma 2015 , s. 69)

Tervuerenmuunnoksessa kivesvian esiintyvyysprosentti oli 9,5 % vuoden 2004 kasvattajakyselyn mukaan. Kyselyssä ilmoitettiin yhteensä 609 tervuerenurosta, joista 58 oli kivesvikaisia. (JTO 2010) Vuoden 2014 maaliskuun alkuun mennessä saatujen terveyskyselyvastausten perusteella kivesvian esiintyvyys v. 2003‒2012 rekisteröidyissä tervuereneissa on 10 %.
(Tervuerenin jalostuksen tavoiteohjelma 2015 , s. 60)

Selkämuutokset

Spondylosis deformans eli spondyloosi on selkärangan rappeumasairaus, jossa selkänikamien rajoille muodostuu luupiikkejä ja/tai -siltoja. Välimuotoinen lanne-ristinikama (lumbosacral transitional vertebra, LTV) on yleinen synnynnäinen ja perinnöllinen nikamaepämuodostuma, jonka periytymismekanismia ei tunneta. LTV:llä tarkoitetaan nikamaa, jossa on sekä lanne- että ristinikaman piirteitä.

Vuoden 2014 maaliskuun alkuun mennessä virallinen spondyloosilausunto oli haettu 13 groenendaelille, joista kaksi oli saanut lausunnon SP1 (lievä) ja yksi lausunnon SP3 (keskivaikea). Yhdistyksen terveyskyselyyn oli vuoden 2014 maaliskuun alkuun mennessä toimitettu 471:n v. 2003‒2012 rekisteröidyn groenendaelin terveystiedot. Näistä 25 % oli tutkittu koko selkärangan osalta (joko virallinen tai epävirallinen kuvaus), ja kuvatuista spondyloosia oli raportoitu 9 %:lla. Muiden selkärankalöydösten (esim. välimuotoinen lanne-ristinikama tai välilevyongelmat) osuus oli 16 % tutkituista. Vuoden 2002 terveyskyselyssä selkärankamuutosten esiintyvyys oli groenendaeleilla 5‒10 %.
(Lainaus groenendaelin jalostuksen tavoiteohjelmasta 2015 , s. 62-63)

Vuoden 2014 maaliskuun alkuun mennessä virallinen spondyloosilausunto oli haettu 44:lle malinois'lle, joista 36 oli saanut lausunnon SP0 (puhdas), viisi lausunnon SP1 (lievä), kaksi lausunnon SP2 (selkeä) ja yksi lausunnon SP3 (keskivaikea). Yhdistyksen terveyskyselyyn oli v. 2014 maaliskuun alkuun mennessä toimitettu 302:n v. 2003‒2012 rekisteröidyn malinois'n terveystiedot. Näistä 40 % oli kuvattu selän osalta (joko virallisesti tai epävirallisesti), ja kuvatuista spondyloosia oli raportoitu 13 %:lla. Muiden selkärankalöydösten (esim. välimuotoinen lanne-ristinikama tai välilevynpullistuma) osuus oli 9 % tutkituista. Vuoden 2002 terveyskyselyssä selkärankamuutosten esiintyvyys oli malinois'lla alle 5 %.
(Lainaus malinois’n jalostuksen tavoiteohjelmasta 2015 , s. 60)

Vuoden 2014 maaliskuun alkuun mennessä virallinen spondyloosilausunto oli haettu 14:lle tervuerenille, joista kaikki olivat saaneet lausunnon SP0 (puhdas). Yhdistyksen terveyskyselyyn oli v. 2014 maaliskuun mennessä toimitettu 535:n v. 2003‒2012 rekisteröidyn tervuerenin terveystiedot. Näistä 29 % oli kuvattu selän osalta (joko virallisesti tai epävirallisesti), ja kuvatuista spondyloosia oli raportoitu 6 %:lla. Muiden selkärankalöydösten (esim. välimuotoinen lanneristinikama) osuus oli 13 % tutkituista. Vuoden 2002 terveyskyselyssä selkärankamuutosten esiintyvyys oli tervuereneilla 5‒10 %.
(Lainaus tervuerenin jalostuksen tavoiteohjelmasta 2015 , s. 62)

Vuoden 2014 maaliskuun puoliväliin mennessä virallinen spondyloosilausunto oli haettu kahdelle laekenois’lle, joista molemmat olivat saaneet lausunnon SP0. Kolme laekenois’ta on saanut välimuotoisen lanne-ristinikaman osalta lausunnon normaali. Yhdistyksen terveystietokyselyissä on vuosina 2003–2012 syntyneistä laekenois’ista yhdellä ilmoitettiin olevan spondyloosia ja yhdellä lumbalisaatio.
(Lainaus laekenois’n jalostuksen tavoiteohjelmasta 2015 , s. 41)

Muut perinnölliset sairaudet ja viat

Belgianpaimenkoirilla esiintyy lisäksi jonkin verran autoimmuunisairauksia, atopioita ja allergioita, suolisto-ongelmia sekä purentavirheitä ja hammaspuutoksia.

Evästeet

Tämä sivusto käyttää evästeitä tallentaakseen tietoja koneellesi.

Hyväksytkö evästeiden käytön?